Sädehoito kehittyy yhä enemmän kohti MRI-ohjattuja ja adaptiivisia menetelmiä. Lagendijk ym. (Nature Reviews Clinical Oncology, 2014) osoittavat kuvantamisen ja hoidon integroinnin merkityksen.
Tulevaisuudessa materiaalien on oltava sekä dosimetrisesti tarkkoja että erittäin yhteensopivia kuvantamismenetelmien, kuten TT:n tai MRI:n, kanssa. Artefaktien muodostuminen tai epäselvät tiheysarvot voivat vaikeuttaa hoidon suunnittelua ja varmistusta ja johtaa epävarmuuteen annoslaskennassa. Tämä ominaisuus korostuu erityisesti adaptiivisen sädehoidon yhteydessä, jossa kuvantaminen ja hoito kietoutuvat yhä tiiviimmin toisiinsa. Bolusmateriaalien tulisi siksi tarjota vakaita ja toistettavia fysikaalisia ominaisuuksia koko hoitojakson ajan. Samalla yhä enemmän huomiota kiinnitetään esimerkiksi hygieniaan, uudelleenkäytettävyyteen ja potilasystävälliseen käyttöön. Sädehoidon tulevaisuutta ajatellen on selvää, että materiaalien on oltava paitsi toimivia myös optimaalisesti integroitavissa digitaalisiin, kuvaohjattuihin työnkulkuihin.