Sädehoito kehittyy yhä enemmän MRI-ohjattujen ja adaptiivisten tekniikoiden suuntaan.

Tulevaisuudessa materiaalien on oltava sekä dosimetrisesti tarkkoja että hyvin yhteensopivia kuvantamistekniikoiden, kuten TT:n ja MRI:n, kanssa. Artefaktit tai epäselvät tiheysarvot voivat vaikeuttaa hoidon suunnittelua ja verifiointia sekä johtaa epävarmuuksiin annoslaskennassa. Tämä ominaisuus korostuu erityisesti adaptiivisessa sädehoidossa, jossa kuvantaminen ja hoito kytkeytyvät yhä tiiviimmin toisiinsa.

Bolusmateriaalien tulisi siksi tarjota vakaat ja toistettavat fysikaaliset ominaisuudet koko hoitojakson ajan. Samalla myös hygieniaan, uudelleenkäytettävyyteen ja potilasystävälliseen käyttöön liittyvät näkökohdat nousevat entistä tärkeämmiksi. Sädehoidon tulevaisuutta tarkasteltaessa on selvää, että materiaalien on oltava paitsi toimivia myös optimaalisesti integroitavissa digitaalisiin ja kuvantamisohjattuihin työnkulkuihin.